Mitä tapahtuisi, jos sanan YRITTÄJÄ vaihtaisi sanaan ONNISTUJA? Mitä jos onnistumisen YRITTÄMISEN sijaan päättäisikin ONNISTUA jo valmiiksi?
Arnold Schwarzenegger kertoo, että hänen menestyksensä (urheilijana, näyttelijänä ja poliitikkona) kulmakivenä on visualisointi. Hän kuvittelee haluamansa menestyksen etukäteen selkeästi ja yksityiskohtaisesti, sekä päättää, jo etukäteen onnistua tavoitteessaan. Hän siis päättää olla onnistuja eikä yrittää onnistumista. Hänen uskonsa onnistumiseen on niin vahva, että hän ei koe tarvitsevansa b-suunnitelmaa. Hän ei usko b-suunnitelmiin, koska jo b-suunnitelman olemassaolo kertoo siitä, että usko a-suunnitelmaan ei ole sataprosenttinen. B-suunnitelma vie aina uskoa pois a-suunnitelmalta. Visualisoinnin jälkeen hän ryhtyy töihin suunnitelman toteuttamisen suhteen, mutta työ ei varsinaisesti tunnu työltä, vaan se on hauskaa, koska se vei häntä tulevaa onnistumista kohti.
Koomikko Jacke Björklund @jackebjörklund, kertoo tässä koomisen näkemyksensä suomalaisesta yrittäjästä https://youtu.be/SmujP77OqWM?si=PeiN88U2s7k6zczy&t=460 (aika 7.40-9.10) Hän kertoo miten suomalainen yrittäjä vain yrittää ja yrittää.. Kun taas amerikkalainen vastine on heti alusta asti ylpeästi bisnesmies. Asiat ovat varmasti edenneet jo parempaan suuntaan, mutta mahdollisesti parannettavaakin vielä löytyy. Suomalaisesta urheilusta tuttu ”lähdetään yrittämään ja katsotaan mihin se riittää” ei liene paras lähtökohta menestystä ajatellen.
Itse toteutan asiaa omassa elämässäni seuraavan kaavan mukaisesti: Arvojeni kirkastamisen kautta lähden selvittämään mitä tarkkaanottaen haluan. Varmistan, että toimin varmasti omasta tahdostani käsin, jotta ulkopuoliset näkemykset eivät pääse sotkemaan visiotani. Kun olen saanut tavoitteeni kristallin kirkkaasti selville, käyn läpi siihen mahdollisesti liittyvät negatiiviset uskomukseni ja tarvittaessa muutan ne positiivisiksi. Ajattelutapani tavoitteen suhteen on se, että olen jo perillä, olen jo saavuttanut tavoitteeni. Esim. Olen (ei minusta tulee) menestyvä yrittäjä.. eikun siis, onnistuja! Olen menestyvä onnistuja! En tarvitse tähän tavoitteeseeni b-suunnitelmaa, sillä olenhan jo nyt onnistuja! En kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta laatia b-suunnitelma, sillä joissain tapauksissa vastoinkäymisiin on viisasta varautua.
Mitä jos siis vaan yksinkertaisesti päättäisi heti ensiaskeleista lähtien onnistua yrityksessään, päättää uskoa onnistumiseensa sataprosenttisesti? Jättää onnistumisen yrittäminen kokonaan pois, ja laittaa kaikki likoon ilman b-suunnitelmaa? Vai onko kaikki tai ei mitään-strategiassa sittenkin liikaa riskejä ja b-suunnitelman käyttäminen viisautta?
Onko epäonnistumiseen hyvä varautua, vai vaikuttaako varautuminen negatiivisesti uskoon onnistua?