Oletukset ovat tietoisia tai tiedostamattomia päätelmiä, jotka perustuvat menneisiin kokemuksiin tai jopa toisen käden tietoon. Ongelmana niissä on se, että menneisyyden tapahtuman ja tämän hetken väliin mahtuu yleensä paljon muuttujia, joita oletus ei osaa ottaa huomioon.
Huomaan omalla kohdallani yleensä vasta jälkikäteen ajautuneeni olettamaan jotain ja saamaan itseni täysin vakuuttuneeksi asiasta. Siinä hetkessä on haastavaa huomata tilanne ja kyseenalaistaa oma oletus. Varsinkin sosiaalisissa tilanteissa olen huomannut oletuksieni menevän useasti pahasti pieleen. Silti kykyni kyseenalaistaa oletuksiani on vielä suhteellisen heikko ja sama kaava toistaa itseään. Ehkä on syytä harjoitella tietoisuustaitoja asian suhteen ja löytää sitä kautta kriittisyyttä omia oletuksia kohtaan! Haluan myös pitää aina mieleni mahdollisimman avoimena, siksikin on siis syytä olla tarkkana oletusten suhteen.
Varsinkin ennalta tutuissa tilanteissa, kuten esim. pitkässä parisuhteessa tai työelämässä oletukset korvaavat helposti uteliaisuuden. Ihmistä ei enää tule kohdanneeksi uusin silmin, vaan oletuksen linssin läpi. Oletukset korvaavat helposti kommunikaation. Oletamme tietävämme, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, mitä hän ajattelee ja miltä hänestä tuntuu. Oletamme tietävämme, mutta emme tiedä olettavamme. Oletus harvoin kertoo meille koko totuuden, silti se on hyvin todelta tuntuva.
Käytännön asioissa oletukset ovat hyviä ja toimivia apulaisia, esim. yllätysjuhlien järjestäminen sujuu todennäköisesti hyvin ja toivotulla tavalla oletuksien ansiosta. Mutta jos aina positiiviselle ja iloiselle ystävälle onkin sattunut joku negatiivinen kokemus, oletus ei osaa ottaa sitä huomioon. Tällaisessa tilanteessa oletukseen luottamalla jää paljon tärkeää informaatiota huomioimatta. Mieli ei ole tarpeeksi avoin eikä läsnäolo tarpeeksi vahvaa huomaamaan pieniä merkkejä kehonkielessä tai sanojen painossa, jotta asiaan voisi reagoida haluamallaan tavalla.
Omiin oletuksiinsa voi vaikuttaa paljonkin, voi alkaa kiinnittämään tarkempaa huomiota niihin, millä tavalla niitä itse käyttää omassa elämässään ja minkälaisissa tilanteissa. Kuinka usein oma oletus on oikeassa? Aiheutuuko olettamisesta ongelmia tietyissä elämän tilanteissa? Kannattaako jossain kohdin korvata oletuksia kuuntelulla ja kysymyksillä?
Tietoisuuden lisääntyessä omista automaattiseksi muodostuneista toimintatavoista alkaa saada kiinni ja sen jälkeen niihin voi alkaa tehdä muutoksia. Vahvan tavan muuttaminen on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Jos jonkun tavan on saanut muodostettua itselleen, omaa myös taidon muodostaa korvaavan tavan sen tilalle!