Aitona omana itsenä sosiaalisissa tilanteissa oleminen ei ole helppoa. Monesti lapsenomainen aitous katoaa, kun iän mukana aitouden eteen kasaantuu epävarmuuksia, pelkoa, jännitystä, hyväksynnän hakemista ja kontrolloinnin tarvetta. Syy tähän löytyy usein itsetunnosta. Kun ei koe olevansa riittävän hyvä omana itsenään, tulee tarve piilottaa osa itsestään, tarve esittää parempaa versiota itsestään. Sosiaalisista tilanteista tulee uuvuttavia, kun on pidettävä yllä roolia. Näyttelijänä kehittyminen vie aina vaan kauemmaksi aidosta omasta itsestä ja vaikuttaa myös negatiivisesti läsnäolon laatuun.
Muutos mahdollistuu tietoisuuden kehittyessä. Kun alkaa tiedostamaan miten ja miksi toimii epäaidolla tavalla sosiaalisissa tilanteissa, voi sen jälkeen alkaa miettimään, millaisia muutoksia tilanteeseen haluaa tehdä ja mikä on itselle oikea tapa tehdä niitä. Hyvä uutinen on se, että meillä on jo olemassa kaikki tieto siitä, miten olla aidosti sosiaalisissa tilanteissa, koska olemme kaikki olleet lapsia! Lapsella on lupa olla aito, koska hänelle ei ole vielä opetettu, miten sosiaalisissa tilanteissa kuuluu esiintyä. Aikuisena itselleen voi antaa luvan palata takaisinpäin, lähemmäs lapsenomaista aitoutta.
Aitous on arvokas sosiaalinen taito siksi, että kaikki me haluamme vetää puoleemme itsellemme sopivia henkilöitä, sellaisia joiden kanssa viihdymme ja joihin voimme luottaa, heidän ajatellessa meistä samoin. Jos sosiaalisissa tilanteissa esittää roolia, antaa toisille väärän kuvan itsestään, päätyy myös vetämään itselleen vääränlaisia ihmisiä puoleensa. Jos roolihahmon esittäjä jää saapumatta paikalle, ei kellään ole mahdollisuutta kiinnostua hänestä itsestään. Aitouden kautta tulet näkyväksi omana itsenäsi ja vedät puoleesi sinulle oikeanlaisia ihmisiä.
Itse kiinnostuin kehittymään aitoudessa ja rehellisyydessä, kun huomasin, että roolien esittäminen ei enää kiinnostanut, eikä se ollut järkevää. Enemmän alkoi kiinnostamaan aitona omana itsenä oleminen ja sen tuomat mahdollisuudet. On myös kiinnostavaa yrittää ymmärtää, miksi niin yksinkertainen asia on minulle käytännössä niin haastavaa.
Oivalsin jossain vaiheessa, että minun ei tarvitse, eikä kannata yrittää miellyttää kaikkia ihmisiä ja on ihan OK, että kaikki eivät tykkää minusta. Sen sijaan minun kannattaa keskittyä miellyttämään niitä, jotka tykkäävät minusta aitona omana itsenäni ja päinvastoin. Näin päädyn niiden ihmisten seuraan, joiden kanssa oikeasti haluan olla ja he haluavat olla minun kanssani, siis todelliseen win-win tilanteeseen.