Aina ja kaikissa tilanteissa löytyy joku, jolla menee paremmin ja joku jolla menee huonommin. Vertailukohtaan voi vaikuttaa itse, sen voi valita itse. Ihminen on laumaeläin, jolle on luonnollista pyrkiä sopeutumaan laumaan. Siksi myös itsensä vertaileminen muihin on luonnollista. Vertailu on monesti muodostunut niin alitajuiseksi ja automaattiseksi tavaksi, että siihen ei juurikaan tule kiinnittäneeksi huomiota. Tietoisuuden lisääminen omaa vertailutapaa kohtaan on oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta järkevää. Vertailu aiheuttaa ajatuksen ja ajatusta seuraa tunne, jos vertailusta aiheutuva ajatus on negatiivinen, myös ajatusta seuraava tunne on negatiivinen. Jos koko tämä prosessi on muodostunut alitajuiseksi tavaksi, saattaa mahdollisesti huomioida vain negatiivisen tunneilmapiirin, johon ei tunnu olevan mitään erityistä syytä.
Tietoisuuden lisääminen omien vertailukohtiensa suhteen on ensimmäinen askel muutokseen. Tietoisuuden kautta avautuu mahdollisuus ajattelutavan muutokseen. Kun tavasta tulee tietoiseksi, voi siihen alkaa tehdä muutoksia, esimerkiksi korvata sen toisella, paremmin toimivammalla tavalla. Alitajuisen ja automaattisen tavan korvaaminen uudella ei ole helppoa, eikä nopeaa. Mutta siihen on olemassa toimivia keinoja. Pieniä muutoksia alkaa tapahtua jo nopeastikin ja niiden huomioiminen pitää prosessin motivoivana ja mielenkiintoisena.
Esimerkki: Naapurillasi on parempi ja uudempi auto→ millaisia tunteita tilanne sinussa herättää? Herättääkö se negatiivisia riittämättömyyden tai kateuden tunteita, vai positiivisempia tunteita, kuten tyytyväisyyttä ja iloa naapuria kohtaan?
Naapurillasi on huonompi ja vanhempi auto → millaisia tunteita se herättää? Negatiivisia ylpeyden ja paremmuuden tunteita, vaiko kiitollisuuden tunnetta omaa autoa kohtaan?
Kumpaankin suuntaan voi oppia vertaamaan oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta optimaalisella tavalla!
Huomasin itse ajattelevani, että minulla pitäisi olla uudempi ja parempi auto, huomioin että en tunne tyytyväisyyttä nykyistä suhteellisen vanhaa autoani kohtaan, tunsin, että se ei ole tarpeeksi hyvä auto minulle. Lähdin selvittämään, mistä nämä ajatukset ja tunteet ovat peräisin. Heti alussa selveni, että autoni on ihan tarpeeksi hyvä minun tämänhetkiseen tarpeeseeni, ajan niin vähän, että ei olisi järkevää pitää parempaa autoa. Sitten huomasin, että vertailin omaa autoani naapuruston hienoimpaan autoon ja jätin huomiotta kaikki muut autot. Itseasiassa monilla muulla oli vanhempi auto kuin minulla, autoni oli jopa keskimääräistä uudempi. Ymmärsin, että en tarvitse uudempaa autoa mihinkään ja jos hankkisin uuden auton, se ei lisäisi onnellisuuttani yhtään, hedonistisen adaptaation johdosta. Silti rahaa kuluisi hankintaan ja ylläpitoon huomattavasti enemmän. Mietin myös, että jos mentäisiin ajassa vain 10 vuotta taaksepäin, olisin varmasti hyvin tyytyväinen nykyiseen autooni, koska vertaisin sitä sen ajan muihin autoihin ja siinä vertailussa oma autoni olisi kärkipäässä. Sain siis selville, että vertailutavastani johtuen olin aiheuttanut itselleni negatiivisia tunteita omaa autoani kohtaan ja itseasiassa totuus oli hyvin päinvastainen. Tämän ansiosta olen alkanut muuttaa ajattelutapaani ja nyt huomaan tuntevani kiitollisuutta ja riittävyyden tunnetta omaa autoani kohtaan.
Toinen vertailuesimerkki joka tulee mieleeni, sattui kuntosalilla. Minulta kysyttiin: oletko vahva? En silloin osannut vastata kysymykseen kovinkaan luontevasti, mutta jäin miettimään kysymystä. Jossain vaiheessa oivalsin, että se on todella suhteellista, riippuu siitä keneen vertaan itseäni. Jos vertaan itseäni suomen vahvimpaan ihmiseen, ajattelen ja tunnen olevani heikko. Jos taas vertaan itseäni omaan pikkusiskooni, ajattelen ja tunnen olevani vahva. Miksi en siis vertaisi itseäni mieluummin pikkusiskooni? En ajattele, että pikkusiskoni olisi heikko, mutta häneen vertaamalla huomaan oman fyysisen vahvuuteni ja osaan arvostaa sitä.
Riittämättömyyden tunne on mahdollista kääntää riittävyydeksi ja kiitollisuudeksi. Monesti siihen riittää pelkkä näkökulman vaihtaminen.