Meillä kaikilla on käytössämme rajallinen määrä aikaa ja energiaa. On erittäin hyödyllistä olla tietoinen siitä, mihin oman ajan ja energian käyttää. Top 5 regrets of the dying- kirjassa kerrotaan liiallisen työnteon olevan toisiksi yleisin ihmisen katumuksen aihe silloin, kun aika on loppumassa. Yleensä työnteolla tavoitellaan rahaa ja rahalla tavoitellaan jotain, joka toisi onnellisuutta, tyytyväisyyttä tai hyvinvointia. Mutta raha ei yleensä ole niin arvokasta, kuin sen kuvitellaan olevan. Tutkimusten mukaan raha tuo onnellisuutta paljon vähemmän ja lyhyemmän aikaa kuin ihminen yleisesti kuvittelee. Rahan hinta voi olla todella suuri, jos sen hankkimiseen käytetty aika on pois oikeasti ihmiselle arvokkaista asioista!
Raha on arvokasta ja sen hankkimiseen kannattaa ehdottomasti etsiä itselle sopivia keinoja, silloin kun rahaa ei ole tarpeeksi. Mutta ihminen on huono tunnistamaan sitä kohtaa, jossa rahaa on tarpeeksi. Liialliseen materialismiin tai elintason nostamiseen on helppo ajautua.. Ne eivät kuitenkaan juurikaan lisää onnellisuuden tasoa, koska ihminen tottuu ja sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin hyvin tehokkaasti. Ilmiötä kutsutaan hedonistiseksi adaptaatioksi.
Sen sijaan pysyvää ihmisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tasoa nostavia asioita ovat esim. Toimivat ihmissuhteet, läsnäolo itselle tärkeiden ihmisten kanssa, omasta fyysisestä ja henkisestä kunnosta huolehtiminen, kiitollisuus, oman näköisen elämän eläminen yms. Näihin ei myöskään tarvitse kuluttaa paljoa rahaa! Näiden arvo on kuitenkin hyvin helppo unohtaa, tai tajuta vasta silloin, kun on liian myöhäistä..
Ihmiselle oikeasti merkitykselliset asiat eivät siis yleensä tarvitse paljoakaan rahaa, mutta ne tarvitsevat aikaa! Ja rahan hankkimiseen käytetty aika saattaa hyvin olla pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää vaikkapa kiireettömään läsnäoloon läheisten ihmisten kanssa. Rahan hankkimisen eteen pitää tietysti tehdä töitä ja työpaikallakin yleensä on merkityksellisiä ihmissuhteita yms. Kyse onkin ehkä enemmän tietoisen tasapainon hakemisesta, tasapainoisen elämän elämisestä, jota ei tarvitse katua silloin kun on liian myöhäistä.
Oivalsin itse muutama vuosi sitten, miten vähän onnellisuutta saan materialismista. Minulla oli tapana ostaa joka vuosi uusi älypuhelin. Muistan ajatelleeni, että olen sitten taas vuoden onnellinen uuteen puhelimeeni, tai ainakin onnellisempi kuin vanhan puhelimen kanssa. Kun sitten aloin tarkastella tilannetta tietoisemmin, huomasin, että onnellisuuteni taso nousi uuden puhelimen myötä korkeintaan pariksi päiväksi ja palasi sitten lähtötasolle. Uudessa puhelimessa ei ollut mitään sellaista uutta, jota olisin oikeasti tarvinnut. Sanotaan vaikka, että uusi puhelin maksoi minulle 700€, minun piti tehdä paljon töitä ja käyttää työn tekemiseen aikaa, jotta sain verojen jälkeen tuon summan rahaa. Ja se ei ollut minulle tuon pienen hetkellisen onnellisuuden tunteen arvoista, rahan hinta siis oli liian suuri. Nyt ostan uuden puhelimen noin viiden vuoden välein. En menetä mitään, mutta säästän aikaa ja rahaa. Saan aiheutettua itselleni onnellisuuden tunteita, kun muistan olla kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Jos rahan hankkimiseen kuluva aika on pois oikeasti merkityksellisistä asioista ja raha käytetään asioihin, jotka lisäävät vain hetkellistä tyytyväisyyttä, saattaa rahan hinta todellakin olla liian suuri!
Eläisitkö samanlaista elämää kuin nyt, jos sinulla olisi enää viikko elinaikaa?
Mieti, ennen kuin on liian myöhäistä!