Martti Ahtisaaren kuolinilmoituksessa on Desmond Tutun sanat: ”Ainoa tapa olla ehjä, terve ja onnellinen ihminen on oppia antamaan anteeksi”
Anteeksi antaminen on OMAN hyvinvoinnin kannalta erittäin järkevää. Se on myös taito, jonka voi oppia ja jossa voi kehittyä. Anteeksi antaminen on tunnetasolla menneestä tapahtumasta irti päästämistä. Anteeksi antamisella siis tavoitellaan nimenomaan OMAA hyvinvointia. Anteeksi antaminen EI ole unohtamista, vaan päinvastoin tapahtuneen asian selkeämmin näkemistä, kun siihen liittyvät tunteet on saatu käsiteltyä pois tieltä. Kun tapahtuneen sitten kykenee näkemään neutraalimmin ja järkevämmin, on helpompaa alkaa tekemään toimenpiteitä sen suhteen, että vastaavaa ei tapahdu enää uudelleen.
Anteeksi antamisen prosessi alkaa asiaan liittyvien tunteiden käsittelystä. Tunteet pitää tuntea läpi, jotta niiden viesti tulee kuulluksi. Sen jälkeen voidaan siirtyä käymään asiaa tarkemmin läpi, lisäämään ymmärrystä teon taustalla. Hyvin harvoin loukkauksen taustalla on pelkkää pahuutta, vaan enemmänkin inhimillisiä vääriä käsityksiä, virheitä, väärinymmärryksiä, epäonnistumista. Asian suhteen kannattaa pyytää ja ottaa vastaan apua, sillä prosessin käyminen yksin läpi on yleensä haastavaa.
Oman anteeksi antamisen taitoni kehittymiseen on auttanut kehittyminen omassa itsetuntemuksessa, tunnistan itsessäni ne tunteet, jotka nousevat kun koen, että minua on loukattu jotenkin ja uskallan sitten alkaa kohtaamaan näitä tunteita. Uskallan myös rohkeammin kohdata henkilön, jonka koen loukanneen minua, ilmaista tunteita ja tuoda asiaa muuten esille. Myös ihmistuntemuksen kehittyminen on auttanut. Kun ymmärrän paremmin, miten keskeneräisiä ihmiset ovat, kaikilla on omat haasteensa ja miten ne vaikuttavat vahvasti taustalla ihmisen toimintaan, niin pystyn ymmärtämään, että tilanteeseen liittyy paljon muutakin kuin pelkästään minä. Silti jonkinlaisen tuen saaminen prosessin suhteen, on tärkeässä roolissa.
Jos anteeksi antamisen prosessia ei käy läpi, vaan tukahduttaa siihen liittyvät tunteet, viha muuttuu katkeruudeksi, joka sitten jää alitajuiseksi painolastiksi tunnetasolla. Miksi kantaa taakkaa mukanaan, jos on olemassa mahdollisuus päästää siitä irti? Suomessa on paljon naapuririitoja, jotka ovat periytyneet sukupolvelta toiselle, katkeruus on siirretty seuraavalle sukupolvelle, jolloin ei välttämättä enää edes tiedetä, mistä riidellään, mutta katkeruudesta halutaan silti pitää kiinni.. onko järkee vai ei?
Anteeksi antaminen on huikea mahdollisuus parantaa omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia, haluatko sinä jättää sen käyttämättä?