Rohkeus on PÄÄTÖS. Päätös toimia pelosta huolimatta. Päätös kohdata pelko. Päätös tuntea pelkoa, antamatta sen estää itseään. Rohkeus EI ole pelottomuutta, vaan valinta toimia pelosta huolimatta. Rohkeutta voi käyttää tietoisesti ja taitavasti hyväkseen sosiaalisissa tilanteissa. Monesti pelon, jännityksen tai ahdistuksen tunteet ohjaavat meitä väärään suuntaan sosiaalisissa tilanteissa, saavat meidät välttelemään sosiaalisia tilanteita, jossa nämä tunteet heräävät. Jos tavoitteena kuitenkin on päästä eroon sosiaalisesta jännittämisestä ja sosiaalisista peloista, kannattaa näitä tunteita alkaa kohtaamaan. Tehdä rohkea päätös, mutta edetä järkevästi.
Ota sopivan pieni pala rohkeutta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin. Sosiaalisten tilanteiden jännitystä kannattaa alkaa kohtaamaan pieni pala kerrallaan, pieni askel ulos mukavuusalueelta. Sopivasti haastetta, mutta ei liikaa kerralla. Pienet onnistumiset ruokkivat positiivista kierrettä, joka muuttaa ahdistusta itseluottamukseksi. Epäonnistumiset opettavat ja auttavat arvostamaan onnistumisia.
Kun käytät rohkeutta, eli kohtaat pelon, saat palkinnoksi itseluottamusta. Kun itseluottamuksen taso nousee, ahdistuksen (pelko, jännitys) taso laskee samassa suhteessa. Rohkeutta käyttämällä tulet siis vaihtaneeksi ahdistusta itseluottamukseksi.
Itse pyrin olemaan mahdollisimman tietoinen siitä, mikä minua pelottaa ja mitä haluan. Jos en keskity tarkasti huomioimaan tilannetta, saatan sekoittaa pelon ja halun keskenään. Jos en ole tietoinen pelko saattaa ohjata minut välttämään jotain sosiaalista tilannetta, johon oikeasti haluaisin osallistua. Kun sitten huomaan olevani tilanteessa, jossa haluan mutten uskalla, alan miettimään, miten voisin kohdata pelon minulle sopivalla tavalla ja toimia pelosta huolimatta. Voin myös tehdä tietoisen valinnan olla kohtaamatta pelkoa sillä kertaa. Tärkeintä on, että minä teen valinnan eikä pelko, minä olen tietoinen tilanteesta, enkä ohjaudu automaattisesti pelkoni johdattamana.
Sosiaaliset tilanteet ovat harvoin fyysisesti vaarallisia, joten niihin liittyviä pelkoja on suhteellisen turvallista kohdata (ei silti helppoa, ainakaan minulle..) Mutta itsensä saattaa saada hieman helpommin liikkeelle, kun tietää olevansa fyysisesti turvassa, kyseessä on ”vain” tunne.
Yksi ”hauska” tapa hyödyntää rohkeutta sosiaalisten pelkojen kohtaamiseen on niin kutsutut sosiaaliset haasteet. Itse olen tehnyt mm. ”taputushaastetta” Siinä kävellään julkisella paikalla, esim. vilkkaalla kävelykadulla ja samalla taputetaan omia käsiä yhteen, ikään kuin antaisi aplodeja jollekin. Tämä herättää tietysti muiden huomion.. Tavoitteena on huomioida omat, tilanteen herättämät tunteet. Itse huomioin tätä haastetta tehdessä suhteellisen vahvoja ahdistuksen ja jännityksen tunteita. Olin ikään kuin näkyvämpi (ja kuuluvampi) kuin ennen ja se oli pelottavaa. Huomasin kuitenkin, että suhtautumiseni näihin negatiiviseksi tulkitsemiini tunteisiin alkoi pikkuhiljaa muuttua, kun jatkoin harjoitusta. Uskalsin kohdata, tuntea tunnetta ja tulla sen kanssa toimeen. Huomasin myös, jatkaessani harjoitusta, että kukaan ei tuominnut minua, itse asiassa heitä ei juurikaan kiinnostanut tuntematon käsien taputtelija. Käsien taputtaminen on niin vahvasti lihasmuistissa, että siihen ei juuri tarvitse keskittyä, voi siis keskittyä lähes täydellisesti tuntemaan mielenkiintoisia häpeän/jännityksen/pelon tunteita! Näitä haasteita voi tehdä yksinkin, mutta suosittelen etsimään samasta aiheesta kiinnostunutta seuraa.
Sosiaalisten pelkojen ei tarvitse antaa rajoittaa elämää. Omaan tilanteeseen voi vaikuttaa itse. Ota ensimmäinen pieni askel jo tänään! Onnea matkaan!