Me kaikki ihmiset tarvitsemme sosiaalisia kontakteja voidaksemme hyvin. Joku enemmän, toinen vähemmän. On hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia sosiaalisia kontakteja tarvitsee ja minkä verran. Extrovertille voi huomion keskipisteenä oleminen olla luontaista sosiaalista toimintaa ja introvertille ehkä rauhallisempi kahdenkeskeinen kohtaaminen.
Jos tavoitteena on saada lisää sosiaalisia suhteita ja tilanteita elämään, on hyvä tietää (oppia) omat sosiaaliset taipumukset, silloin tietää tarkemmin suunnan ja päämäärän joita kohti lähteä etenemään. Onko joitain sosiaalisia rajoitteita, jotka on syytä raivata edestä pois? Onko joitain sosiaalisia taitoja joita voi kehittää? Millainen on se ihannetilanne, joka haluan saavuttaa? Mikä on ensimmäinen pieni askel sitä kohti?
Kun on selvillä, millaisissa sosiaalisissa tilanteissa tarkalleen itse viihtyy ja miten paljon sosiaalisuutta haluaa elämään, voi alkaa suunnitella itselleen henkilökohtaisesti sopivaa suunnitelmaa niiden lisäämiseksi omaan elämään. Missä kohtaa on jumissa ja miten jumiutuman saa avattua. Kehittyminen tässä asiassa on aina mahdollista ja koskaan ei ole liian myöhäistä.
Kaikki ei välttämättä ole sitä miltä pääleppäin näyttää. Omalla kohdallani peruskoulun pelottavimpana kokemuksena on jäänyt mieleen esitelmä, joka piti pitää äidinkielen tunnilla.. Sen esitelmän jälkeen tein tulkinnan, että minkäänlainen esiintyminen ei minua kiinnosta (jos se kerran tuntuu tuolta!) Mutta tein tulkintavirheen, pelko esti minua näkemästä mitä oikeasti halusin. Kun sitten vanhempana sosiaalisista peloista jonkin verran vapauduttuani, pelot eivät enää olleet niin hallitsevia, aloin nähdä pelon taakse ja huomasin, että nautin esiintymisestä ja haluat tehdä sitä. Sen jälkeen olen harrastanut mm. impronäyttelemistä ja standup-komiikkaa. Sosiaalisten tilanteiden suhteen kannattaa toisinaan poistua mukavuusalueelta ja kokeilla uusia juttuja (pienin askelin)
Sosiaaliset pelot ovat monesti todella isoja ja vahvoja, ja niiden kohtaaminen voi tuntua siksi mahdottomalta. Asiaa kannattaa lähteä ajattelemaan pienemmin, mikä on sopivan haastava, pieni askel kerrallaan otettavaksi? Mukavuusalueelta ei ole tarkoitus lähteä pysyvästi, vaan ainoastaan pieneksi hetkeksi kerrallaan. Tarkoituksena on laajentaa mukavuusaluetta siten, että aiemmin pelottavia asioita siirretään sen sisäpuolelle. Tulevaisuudessa sosiaalisista tilanteista voi sitten nauttia mukavuusalueen sisäpuolelta käsin ja sosiaaliset tilanteet saadaan tuntumaan turvallisemmilta, luonnollisemmilta, vähemmän pelottavilta/jännittäviltä ja hauskemmilta!
Vastapainona sosiaalisuudelle ihminen tarvitsee omaa aikaa, yksin olemista. Jokainen tarvitsee sitä jonkin verran voidakseen hyvin, kukaan ei halua olla aina yksin eikä aina seurassa. Jokaisella on oma henkilökohtainen tasapainonsa näiden välillä. Jos yksin olemista on liikaa, se alkaa tuntua yksinäisyydeltä. Yksinäisyyden tunne haluaa välittää viestiä, että jotain pitäisi tehdä asian suhteen, eli lisätä sosiaalista toimintaa. Viesti kannattaa ottaa vakavasti, sillä yksinäisyys on laumaeläimelle raskas tunne.