SOSIAALISET TAIDOT OSA 9. Sosiaalisuus

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre. Sosiaalisuus on tarvetta olla muiden ihmisten seurassa. Toisilla tämä tarve on suurempi, toiselle riittää pienempi annos muiden ihmisten seuraa. Kaikki tarvitsevat kuitenkin jonkun verran yhteyttä muihin ihmisiin, kukaan ei voi hyvin täysin yksinäisenä. Kaikki tarvitsevat myös jonkun verran yksin olemista. Yksinäisyys ja yksin oleminen on täysin eri asioita, jälkimmäinen on oma valinta ja ensimmäisessä oma tarve sosiaalisuuteen ei pääse toteutumaan.

Oman sosiaalisuuden tason selvittämiseen tarvitsee itsetuntemusta. Pitää tuntea itseään, jotta ymmärtää oikeasti, mikä on oikea tasapaino oman sosiaalisuuden suhteen. Sosiaaliset taidot ja rohkeus auttavat saamaan lisää sosiaalisuutta ja vahvat/terveet rajat taas rajoittamaan liiallista sosiaalisuutta (kyky sanoa ei) Oman temperamenttipiirteen mukainen määrä laadukasta sosiaalista kanssakäymistä aiheuttaa tutkimustenkin mukaan ihmiselle kestävää hyvinvointia ja onnellisuutta.

Sosiaaliset rajoitteet (lue lisää blogitekstistä: ”kuinka paljon SOSIAALISET RAJOITTEET rajoittavat elämääsi”). Varsinkin meillä suomalaisilla sosiaaliset rajoitteet ovat monesti tiellä, rajoittamassa tarvittavan sosiaalisuuden tason saavuttamista. Meillä on liian paljon yksinäisyyttä ja syrjäytyneitä, heillä tarve sosiaalisuuteen ei pääse toteutumaan. Itse ymmärsin oikeasti oman sosiaalisuuteni tason vasta kun pääsin eroon suurimmasta osasta sosiaalisia rajoitteitani. Vasta silloin tajusin, miten paljon nautin sosiaalisista tilanteista kuten esiintymisestä, kun pelko ja jännitys eivät enää olleet niin vahvasti rajoittamassa toimintaani.

Oma sosiaalisuuteni taso on suhteellisen korkea, viihdyn hyvin pienissä ja suurissa porukoissa ja saan energiaa sosiaalisista kanssakäymisistä. Toisaalta viihdyn hyvin myös yksin ja arvostan paljon omaa aikaa eli yksin olemista. Lapsena elin oman sosiaalisen tasoni mukaista elämää, minulla oli paljon kavereita ja vietin aikaa isoissa porukoissa. Nuorena muutuin epävarmaksi ja yksinäiseksi, kavereita ei enää ollut, sosiaalisuuteni taso jäi siis liian alhaiseksi, toisin sanoen kärsin yksinäisyydestä. Nyt aikuisena, kun olen tehnyt töitä tilanteen korjaamiseksi, olen saavuttanut taas minulle sopivan sosiaalisuuden tason. Näiden vertailukohtien ansiosta minulla on hyvä käsitys siitä, miten paljon sosiaalisuus vaikuttaa minun hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Ihminen laumaeläimenä ei voi hyvin, jos tarvittava sosiaalisuuden tarve ei täyty. Itse pidän elämäni tärkeimpänä päätöksenä sitä, että päätin alkaa kehittää sosiaalisia taitojani ja poistaa sosiaalisia rajoitteitani, se on tuonut minulle onnellisuutta ja hyvinvointia enemmän kuin mikään summa rahaa voisi tuoda.

Sosiaalisuus työpaikalla:

Työelämässä omalla sosiaalisuuden tasolla ja työssä jaksamisella on yhteys. Työtehtävissä sosiaalisuutta voi tulla liikaa tai liian vähän, omaan tasoon nähden. Mutta tilanteeseen on yleensä mahdollista vaikuttaa itse. Esim. taukoja voi pyrkiä viettämään joko muiden seurassa tai omassa seurassa. Vapaa-ajalla voi palautua työelämän sosiaalisuudesta vaikkapa rauhallisesti lukemalla kirjaa, tai vaihtoehtoisesti hakeutumalla kiinnostaviin sosiaalisiin tilanteisiin. Matala sosiaalisuuden taso ei tarkoita sitä, etteikö sosiaalisista tilanteista voisi nauttia, ehkä silloin panostus kannattaa suunnata määrän sijasta laatuun 🙂

Matala sosiaalisuuden taso ei ole sen huonompi kuin korkea taso, vaikka korkeaa tasoa yleisesti pidetäänkin enemmän arvossa. Kun ei ole tarvetta olla niin paljon muiden ihmisten seurassa, jää aikaa olla erittäin hyvässä seurassa, nimittäin omassa seurassaan, läsnä itsensä kanssa, se jos joku on arvokas asia!