Itse olin lapsena ja nuorena hyvin sosiaalisesti rajoittunut ihminen. Sosiaaliset rajoitteet estivät elämästä omannäköistä elämää, ne estivät jopa näkemästä, millaista omannäköinen elämäni voisi olla, oli vaikeaa edes löytää suuntaa mihinpäin lähteä. Kun aloin löytää omia minulle sopivia tapoja muuttaa suhtautumistani sosiaaliseen jännitykseen ja pelkoon ja sen jälkeen kohtaamaan niitä pienin askelin, aloin löytämään omaa suuntaani ja pystyin toteuttamaan itseäni sosiaalisesti haluamallani tavalla.
Näkökulman vaihtaminen on avain, jolla muutetaan suhtautumista sosiaaliseen pelkoon ja jännitykseen. Yleensä sosiaalisissa tilanteet ovat fyysisesti täysin turvallisia, silti niiden ympärillä olevat pelot ja jännitykset voivat olla hyvin vahvoja ja todellisen tuntuisia, mutta niiden viesteihin on syytä suhtautua kriittisesti. Tunteiden painoarvoa voi vähentää tutustumalla niihin paremmin, muuttamalla suhdetta niihin, pelon ei tarvitse olla vihollinen, vaan se voi olla ystävä ja sen kanssa voi tehdä yhteistyötä. Peloista vapautuminen ei tarkoita sitä, että niitä ei enää olisi olemassa, vaan sitä, että niiden taso ei enää ole rajoittava, vaan enemmänkin positiivista energiaa antava ja hyvää suoritukseen virittävä.
Pelon ja jännityksen kohtaaminen on avain, joka kasvattaa itseluottamusta sosiaalisiin tilanteisiin. Samalla oppii tuntemaan itseään, millaisissa sosiaalisissa tilanteissa oikeasti viihtyy, millaisten ihmisten seurassa oikeasti viihtyy. Kohtaamista on järkevää suorittaa itselle sopivien pienten askelien avulla. Pienet onnistumisen kokemukset nostavat itseluottamuksen tasoa ja itseluottamuksen taso taas laskee samassa suhteessa pelon/jännityksen tasoa.
Omalla kohdallani käytännössä aloin miettimään, mitä haluaisin tehdä ja millaista elämää eläisin, jos pelon ja jännityksen tunteet eivät olisi rajoittamassa toimintaani. Näin löysin tavoitteet, joita kohti edetä. Alussa tavoitteet tuntuivat isoilta, jopa mahdottomilta saavuttaa, mutta niiden paloittelu sopiviin välitavoitteisiin, yhden pienen askeleen kerrallaan ottaminen piti positiivisen kehityksen käynnissä ja suunnan oikeana. Motivaatio ja luottamus prosessiin pysyi yllä pienten onnistumisten myötä. Nyt koen olevani sosiaalisesti vapaa, tekemään mitä haluan, eikä minun tarvitse rajoittaa tekemistäni vain siihen mitä uskallan tehdä. Mukavuusalueeni sosiaalisten tilanteiden suhteen on huomattavasti laajempi kuin ennen, se mahdollistaa rennon olemisen haluamissani sosiaalisissa tilanteissa.
Oman näköinen sosiaalisuus on meille laumaeläimille todella iso osa onnellista elämää. Sosiaalisia rajoitteita voi purkaa ja sosiaalisissa taidoissa kehittyä. Omalla kohdallani valinta panostaa tähän asiaan on ollut arvokkain asia, mitä olen omassa elämässäni tehnyt, en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.