Vahvojen rajojen muodostaminen ja niiden vahvistaminen vaatii konkreettisesti omalta mukavuusalueelta poistumista, uuden tavan toistamista kunnes siitä muodostuu uusi toimintatapa. Liian kiltistä hyväksi tyypiksi muuttaminen ei tapahdu hetkessä, vanhan identiteetin mukainen toimintatapa on juurtuneena syvälle. Muutos on silti mahdollinen ja lähtee liikkeelle ensimmäisestä pienestä askeleesta!
Suosittelen ensimmäiseksi konkreettiseksi askeleeksi opiskelemista. Aiheesta löytyy paljon suomenkielistä kirjallisuutta. Esim. Rajat-kirja (Rajat – Taito hallita omaa elämää ja kyky sanoa kyllä ja ei, Henry Cloud) on hyvä perusteos (löytyy kirjastoista), siinä on hyviä konkreettisia esimerkkejä. Kun asiaa alkaa ymmärtämään paremmin ja syvällisemmin, siitä tulee itselle arvokkaampi ja motivaatio muutoksen suhteen kasvaa.
Seuraava konkreettinen askel on käytännön harjoittelu. Se vaatii hetkellistä epämukavuuden sietämistä, sillä uudenlainen toiminta ei aluksi tunnu luontevalta, vanha tapa yrittää saada toimimaan vanhan kaavan mukaisesti. Rajoja voi alkaa tietoisesti asettamaan ja vahvistaa jokapäiväisessä arjessa, pikkuhiljaa kokeilemalla ja huomioimalla, miten muut siihen reagoivat. Kun itse päätin alkaa harjoitella rajojen asettamista ja vahvistamista, aloitin tuntemattomista ihmisistä. Etsin paikkoja joissa voin harjoitella “turvallisesti” En halunnut heti alkaa toimia uudella tavalla olemassa olevissa ihmissuhteissani. Kaksi parasta löytämääni kohdetta olivat: Kauppakeskusten sähkön myyjät ja puhelinmyyjät. Harjoittelu on kummallekin osapuolelle hyödyllistä, koska jos en aio ostaa sähköä tai tilata aku ankkaa, eivät myyjätkään halua minuun tuhlata aikaansa. Kauppakeskuksessa pysähdyn sähkönmyyjän luo ja sanon hänelle EI KIITOS! En mitään muuta. Puhelinmyyjän monesti keskeytän sanomalla hänelle, jotain tällaista: Ei tuhlata kummankaan aikaa tämän enempää, en ole kiinnostunut tästä tuotteesta, joten ei kiitos ja hyvää päivänjatkoa!. Jos myyjä jatkaa puhettaan minun selkeän ja vahvan ei-sanan jälkeen, tarkoittaa se sitä, ettei hän kunnioita minun juuri asettamaani rajaa. Tällöin minulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä tilanteeseen tai jatkaa puhelua ja voin yksinkertaisesti kävellä pois tai laittaa luurin korvaan. Näitä harjoituksia tehdessä huomaan, kuinka uudenlainen toimintani muuttuu pikkuhiljaa helpommaksi ja luontevammaksi. Tästä on sitten helpompi lähteä käyttämään taitoja jokapäiväisessä elämässä, tuttujen ihmisten kanssa.
Viimeinen konkreettinen askel on uuden aikaansaadun tavan vahvistaminen. Alussa pitää olla tarkkana, sillä vanha tapa vetää puoleensa ja sen mukaan ajautuu toimimaan hyvin helposti, koska se on vielä paljon vahvempi kuin uusi tapa. Uuden tavan omaksuminen automaattiseksi uudeksi toimintatavaksi vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Mutta on ehdottomasti sen arvoista!
Ensimmäinen pieni askel voi olla järkevää ottaa ratkaisukeskeisen lyhytterapian tai työnohjauksen suuntaan! Ne ovat tehokkaita keinoja muutoksen aikaansaamiseksi. Jos muutos tuntuu yksin liian suurelta haasteelta, katso etusivulta tarjoukseni niihin liittyen!