Liian kiltti ihminen on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, jolla on hyvä aikomus auttaa muita, samalla hän tulee kuitenkin unohtaneeksi itsensä. Kun oma hyvinvointi unohtuu, ei enää jaksa auttaa muitakaan.
Liian kiltillä ihmisellä on yleensä haasteita omien henkilökohtaisten rajojen suhteen ja itsetunnossa vahvistamisen varaa. Taustalla on kuitenkin hyvä tahto auttaa ja tukea muita ihmisiä. Ongelmia tulee, kun liian kiltisti asettaa muut ihmiset itsensä edelle. Kun huomio on jatkuvasti itsen ulkopuolella jää oma väsyminen monesti huomaamatta, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kiltistä tyypistä ei tarvitse muuttua pahaksi tyypiksi, mutta kiltistä kannattaa kehittyä hyväksi tyypiksi! Hyvällä tyypillä tarkoitan ihmistä, joka ajattelee itseään ensisijaisesti, pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, jolloin hänellä on voimavaroja pitää huolta myös muista ihmisistä. Kehittyminen kiltistä ihmisestä hyväksi tyypiksi on mahdollista, koska taustalla vaikuttavat asiat ovat jo hyvällä mallilla, ne vaan pitää kohdistaa hiukan eri tavalla!
Liian kiltin ihmisen hyvä tahto auttaa muita suunnataan kohdistumaan ensisijaisesti omaan itseen. Prioriteettia muutetaan, oma itse vaihdetaan ykköseksi ja vasta sen jälkeen tulevat muut. Kuten lentokoneessa ohjeistetaan: laita maski ensin itselle ja vasta sitten lapsille, et voi auttaa muita, jos et ole itse kunnossa.
Hyvällä tyypillä on terve itsetunto ja vahvat henkilökohtaiset rajat. Kun asiaan paneutuu tarkemmin alkaa ymmärtää miten isosta ja tärkeästä asiasta on oikeasti kyse ja miten valtava vaikutus sillä on omaan ja omien läheisten hyvinvointiin. Suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. (esim. Rajat: taito hallita omaa elämää ja kyky sanoa kyllä ja ei, Henry Cloud, John Townsend)
Omalla kohdallani muutostyö liian kiltistä ihmisestä hyväksi tyypiksi on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä. Nykyään ihmissuhteeni antavat enemmän kuin ottavat. Arvostus itseä kohtaan on kasvanut ja henkilökohtaisten rajojen suhteen on löytynyt sopiva tasapaino vahvuuden ja joustavuuden välillä.
On ollut mielenkiintoista seurata miten ihmiset suhtautuvat asettamiini rajoihin. Yksi esimerkki rajasta jonka asetin: Päätin asettaa rajan puhelimen käytön suhteen, sekä itselleni, että muille. Päätin alkaa pitää puhelinta äänettömällä (pl. tärkeimmät puhelut) koska en halunnut puhelimen keskeyttävät minua jatkuvasti. En enää vastannut puheluihin enkä vastannut viesteihin välittömästi, vaan tarkistin puhelimen aina noin neljän tunnin välein. Osa ihmisistä, jotka olivat tottuneet saamaan minulta vastauksen välittömästi, suhtautuivat hiukan nuivasti asiaan (kuten esim. äitini..) Mutta, kun selitin asian heille oikealla tavalla (kyseessä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan kaikille sama päätös) niin yllättävän nopeasti he hyväksyivät uuden toimintatapani ja minusta tuli tyyppi joka ei vastaa puheluihin koskaan, vaan soittaa sitten takaisin kun ehtii. Asetin siis rajan, jolla suojelin omaa hyvinvointiani ensisijaisesti (haluan keskittyä tehokkaasti yhteen asiaan kerrallaan, enkä rasittaa itseäni puhelimen jatkuvilla keskeytyksillä) Vasta sen jälkeen ajattelin muita (soitan heille takaisin sopivana ajankohtana) lopulta tämä oli täysin ok kaikille osapuolille. Kun liian kilttinä ihmisinä ryhtyy tällaisiin toimiin, alkaa oma hyvinvointi kasvaa kohisten!
Ratkaisukeskeinen lyhytterapia ja yksilötyönohjaus ovat hyviä ja tehokkaita keinoja oman henkilökohtaisen suunnitelman luomiseen, niissä etsitään ja löydetään yksilölle sopivia keinoja itsetunnon kehittämiseen ja rajojen vahvistamiseen.
Katso etusivulta tarjous lyhytterapiasta ja työnohjauksesta. Tarjous on voimassa rajoitetun ajan 🙂