Sana epäonnistuminen, tarkoittaa onnistumisen vastakohtaa. Homma ei mennyt niin kuin piti! Yleensä epäonnistumista katsotaan negatiivisesta näkökulmasta. Mutta entä jos näkökulmaa muuttaisikin positiivisempaan suuntaan? Entä jos epäonnistumisesta tekisi itselleen yhtä arvokkaan asian kuin onnistumisesta?
Varsinkin suomessa epäonnistumisella on vahva negatiivinen painoarvo. Kun suomessa yrittäjä epäonnistuu ja tekee konkurssin, sillä on pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia ja hänet tuomitaan epäonnistujaksi. Kun Amerikassa taas yrittäjältä kysytään, kuinka monta konkurssia heillä on takanaan? Ja mitä enemmän on, sitä parempi. Sillä he näkevät epäonnistumisen oppimiskokemuksena. Useita kertoja konkurssin tehnyt epäonnistuja onkin arvokkaampi kuin sellainen, joka ei ole epäonnistunut ollenkaan! Tämän yrittäjän on täytynyt oppia arvokkaita oppeja epäonnistumistensa myötä. Se, mistä näkökulmasta epäonnistumista katsoo, vaikuttaa siis aika paljon!
Kun mietin omia elämäni epäonnistumisia, niin jälkikäteen näen niissä enemmän hyvää kuin pahaa, kun katson positiivisen linssin läpi, näen, miten epäonnistuminen on vaikuttanut elämäni suuntaan, ehkä saanut minut oivaltamaan jotain tärkeää. Tietenkään epäonnistumisen hetki ei ole mukava, eikä sitä varmaan koskaan mukavaksi saakaan, mutta järkevämpi tavoite voisi olla se, että epäonnistumiseen liittyvistä ikävistä tunteista pystyisi päästämään nopeammin ja helpommin irti, hyväksymään tapahtunut asia. Ehkä olisi mahdollista vaihtaa tapaa suhtautua epäonnistumiseen, muuttaa se lannistavasta negatiivisesta kokemuksesta ehkä hyvinkin tärkeäksi oppimiskokemukseksi.
Epäonnistuminen on normaalia. Omalla kohdalla suhtautuminen epäonnistumiseen on muuttunut, kun olen sisäistänyt sen olevan täysin normaalia itselleni ja kaikille muille ihmisille. Itse teen virheitä ja epäonnistun joka päivä. Kun katson tarpeeksi tarkasti, olen epäonnistunut joka ikinen päivä elämäni aikana ja niin on tehnyt kaikki muutkin ihmiset joka päivä, heidän elämänsä aikana. Absoluuttisen onnistunutta päivää ei ole viettänyt vielä kukaan maailman historian aikana. Epäonnistumisen hetkellä palautan tämän asian mieleeni ja huomaan että epäonnistumisen painoarvo laskee välittömästi.
Kun epäonnistuminen on tapahtunut, se on jo historiaa johon ei voi vaikuttaa. Tilanne jää silti luonnollisesti harmittamaan ja se tunne on tässä hetkessä. Se miten tämän tunteen kanssa toimii, on tärkeää myös havainnoida, tuntea tunne läpi, kohdata se ja sitä kautta pikkuhiljaa alkaa hyväksyä se mitä on tapahtunut, tai mikäli tapahtunutta ei juuri siinä hetkessä pysty hyväksymään, voi hyväksyä sen, että nyt ei hyväksytä! Tärkeintä lienee se, että ei aivan tukahduta vallitsevaa tunnetta.
Meille kaikille yhteinen epäonnistumisten sarja on kävelemään opettelu. Kaikilla meillä, jotka olemme oppineet kävelemään, on siis sisällä taito suhtautua epäonnistumiseen positiivisesti ja sitkeästi virheestä oppimalla saavuttaa haluttu onnistuminen. Ottakaamme siis lapsenkaltainen asenne tässäkin asiassa!