Itselle anteeksi antaminen on ehdottoman järkevää oman hyvinvoinnin kannalta. Se on taito, jonka voi oppia ja jossa voi kehittyä. Anteeksi antaminen on tunnetasolla menneestä tapahtumasta irti päästämistä. Itselle anteeksi antaminen ei ole unohtamista, vaan tapahtumaan liittyvästä negatiivisesta tunne-energiasta irti päästämistä. Menneisyyteen ei ole enää mahdollista vaikuttaa, mutta tässä hetkessä on mahdollisuus valintaan. Voi päättää kantaa menneisyyttä painolastina mukanaan tai päästää siitä irti.
Myötätunto itseä kohtaan, eli itsemyötätunto on avainroolissa, kun haluaa kehittyä itselle anteeksi antamisessa. Jos vaatii itseltään täydellisyyttä, tulee pettymään useasti.. Se ei silti tarkoita, että itseltään ei saisi vaatia mitään. Ehkä itseltään on hyvä oppia vaatimaan siinä hetkessä ja tilanteessa parasta mahdollista suoritusta, riittävän hyvää. Kun riittävän hyvä on tarpeeksi hyvää, ei ole vaatimusta täydellisyydestä. Silloin on helpompi hyväksyä elämään luonnollisesti kuuluvia virheitä ja ne eivät siten tunnu niin pahoilta ja painavilta asioilta.
Omalla kohdallani isoin itsemyötätuntoa lisäävä asia oli se, kun tajusin, että teen joka tapauksessa virheitä joka päivä. Vaikka kuinka paljon valmistuisin ja yrittäisin olla tekemättä niitä, teen niitä silti joka päivä. Tämä auttoi minua hyväksymään sen tosiasian, että en todellakaan ole täydellinen ihminen. Tajusin myös, että kaikki muutkin ihmiset tekee virheitä joka päivä ja voin myös hyväksyä sen. Oivalsin siis sen, että minun ei tarvitse olla täydellinen ja että olen siitä huolimatta riittävän hyvä!
Huomasin tämän vaikutuksen liikenne käyttäytymiseeni. Ennen autoa ajaessani suhtauduin ankarasti omiin virheisiini ja myös muiden autoilijoiden virheet saivat aikaan negatiivisen reaktion. Autoilu oli siten stressaavaa hommaa, liikenteessä kun täydellisyys on melko harvinaista. Kun sitten onnistuin hyväksymään sen tosiasian, että teen virheitä ts. antamaan itselleni anteeksi sen, että olen tavallinen virheitä tekevä ihminen, autolla ajaminen muuttui paljon vähemmän stressaavaksi asiaksi. Huomasin entisten negatiivisten ajatusten vaihtuneen myötätuntoisimpiin, kuten: no, tämä nyt oli vain yksi tämän päivän virheistäni, normaalia. Fyysinen toiminta muuttui myös, kun siis muutkin autoilijat tekevät virheitä, voin hyvin sujuvoittaa liikennettä antamalla tilaa, sen sijaan, että keskittyisin valojen vilkutteluun ja torven soittamiseen.
Itselle kannattaa siis opetella antamaan anteeksi oman henkisen ja sitä kautta fyysisen hyvinvoinnin vuoksi. Mitä vähemmän osaa olla stressaamatta asioista joihin ei voi vaikuttaa, sen paremmin menee henkisesti ja fyysisesti. Tämä on taito, jossa jokainen voi varmasti kehittyä, jos niin haluaa tehdä!